MikaKovin Olevaisen luonteesta Todellisuus on olemassa

Todellisuuden kosto

TODELLISUUDEN KOSTO

 

Olen omakohtaisena tieteen, sen historian ja filosofian harrastajana, jo kauan, ainakin -80 luvulta lähtien, pohdiskellut kriittisesti "tieteen perimmäisen arvovallan" tietynlaista alenevaa suuntautumista. Näitä ilmiöitä ovat tietysti näkyvästi edustaneet esim. niin kutsuttu kreationismi erityisesti USA-lähtöisenä pata taantumuksellisena suuntauksena, jota siellä yritetty saada mm. viralliseksi "opiksi" monien osavaltioiden lainsäädäntöön. Tästä on siellä käyty rajuja ja 'verisiä' kamppailuja sekä tieteen ja sen lehdistön että myös itse yhteiskunnan lainsäädäntöelimiä, eli Edustajainhuonetta ja Senaattia myöten.

Eräästä kamppailusta kertoo fysiikan nobelisti Steven Weinberg kirjassaan "Unelmia viimeisestä teoriasta", jonka alkusanoissa hän sivuaa ongelmaa, jossa USA:n kongressi päätti olla 1993 myöntämättä määrärahoja "superkiihdyttimen" rakentamiseen. Itse Weinberg oli asiantuntijana 'kuultavana', mutta sai sitten vain laihaa lohtua siitä, että Euroopan ESA, päätti tällaisen kuitenkin rakentaa.

Kysehän tässä hankkeessa oli huippuastrofyysikon ja asiantuntijan näkökulmasta siitä, että hän olisi tieteen edistymisen nimessä halunnut tietysti, että USA olisi tämän rakentanut. Tilanne oli, kuten hän itse toteaa kirjansa s. 13 (1 Prologissa) : "Mutta nyt kehitys näyttää pysähtyneen paikoilleen. Hiukkasfysiikka on ollut varsin turhauttavaa sitten 1970-luvun puolivälin. Se maksaa omasta menestyksestään: teorian kehittelyssä on edetty niin pitkälle, että uusien edistysaskeleiden tarvitsemaa kokeellista tietoa ei pystytä saamaan nykyisillä laitteilla."

Se, mikä tässä on mielenkiintoista, on yhtäältä sen selvä näkyminen, että 'tieteen arvovalta' oli USA:ssa joutunut uskonnollisoikeistolaisen politiikan taholta kyseenalaiseksi. Ja toisaalta, kun katsellaan asiaa 'tästä hetkestä' käsin, niin on jo nyt käynyt varsin selväksi, että fysiikan sisäinen kriisi on aivan käsin kosketeltava asia, vaikka itse fyysikot siitä ikään kuin koittavat 'liueta' tavallaan kuin muina miehinä. 'Standardimalli" on tullut fysiikalle perustavana teoriamuotona jo melko kalliiksi.

Nyt on käynyt jo monille selväksi, että 'massan muodostumista' ja gravitaation vanhaa ongelmatiikkaa, ei paljon toiveita herättänyt "Higgsin hiukkasen" kohuttu löytäminen (jos tosi?), ei varsin mitenkään ratkaissut. Hiukkasfyysikot tähyävät nyt jo kiihkeästi uusiin vielä suuremman energian kokeisiin, joita on kai ensi vuonna 2015 tarkoitus ESAN superkiihdyttimellä jatkaa. Ja hyvä. että voidaan tutkimusta jatkaa, mutta kuten esim. fysiikan aihepiiristä bloggaava fyysikko Syksy Räsänen on jo arvioinut (ja kertonut fyysikoiden tulevaisuus näkemyksistä), ei nykyisen standardimallin fysiikka pääse enää 'mihinkään'. Nyt odotellaan vain "Higgsin jälkeistä jotain uutta, josta ei juuri kellään ole vielä kunnon näkemystä".

Niin, että tässä sitä ollaan: fysiikka on nyt totaalisessakin mielessä täydellisen kriisiytymisen vallassa. Astronomian ja kosmologian alalla ollaan aivan hukassa. Yht' äkkiä on käynyt ilmi, että muka n. 96% maailmankaikkeuden 'painavasta materiasta' on täysin kateissa. Eikä edes hyviä ehdokkaita tälle ongelmalle ole olemassa. Oma käsitykseni on jo n. 25-30 vuotta ollut, että fysiikan perusteissa ollaan melko täydellisesti hukattu se hieno ja hyvä vaihe, jonka pohjalta kylläkin myös tämä nykyinen tekninen (ja informaatiotietteellinen) kehitys on kummunnut, mutta jossa on kyse jo tutkitun ja käytäntöön sovelletun tieteen tulosten hyväksikäytöstä.

Tekninen kehitys siis voinee vielä jatkua, mutta kuten juuri äsken seinälläni haikailin: miksi fuusioenergiaa ei ole jo yli 60v. yrityksistä huolimatta, saatu energiantuotannossa kehitettyä hyötykäyttöön? Oma käsitykseni on TEOREETTISEN kehityksen pysähtyminen, jonka lähtökohtana on, että gravitaation ja massan syyperäistä selitystä ei ole vieläkään saatu aikaan. Ja se on se syy näihin kriiseihin. Kosmisissa tieteissä on sillä tavoin dogmatisoiduttu "Alkuräjähdysoppiin", että mitään sen perusteita tai 'oikeutusta' eivät fyysikot enää viimeisinä n. 45 vuotena, ole lähteneet todella uusimaan, aivan pohjilta lähtien. Sama epäselvyys koskee myös itse atomitasoa, sekä alkeishiukkasteoriaa. On tuudittauduttu luuloon, että sieltä ei (muka) enää ole mitään uutta löydettävissä: johan ydinpommikin tuli 'keksittyä' - ja hajoamisreaktoreista on tullut arkipäivää.

Tieteen arvovalta sellaisena toiveikkaana ja optimistisena ’tulevaisuuden toivona’, jona se  aiemmin on saanut esimerkiksi Einsteinin persoonan ansiosta laajojen kansanjoukkojenkin kannatuksen, ei enää nykyisin ole toiminut, kuten pitäisi. Tähän on syynä myös sekin, että juuri tieteen eräiden alojen tutkimukset nostavat jatkuvasti esiin yhä uusia ympäristöongelmia – ja tiede usein varoittaa liiallisen kulutuksen ja luonnonvarojen rajallisuuden ongelmista. Kun yhteiskunta on tieteen nimissä vain esittänyt ”moittivan varoittajan tai ennustajan”, eikä sitä ”ratkaisijan ja auttajan roolia”, joka siihen on aiemmin liitetty, on tieteen ’suosio’ ollut hiipumassa, kun sen taholta ei positiivisia näkymiä ole voitu vanhaan malliin jaella.

Nykyinen vallitseva suuntaus toimia ’nurinpäin’ sellaisten turvajärjestelmien heikentämisen suuntaan, joiden varassa ns. hyvinvointivaltiomme on tähän saakka antanut turvaa ja toimeentuloa, eivät uudet skenaariot ole sen suosiota tai arvovaltaa lisänneet. Näissä asioissa siihen on sotkettu myös niin sanotun etupolitiikan poliittisesti pahimman laatuisia ”kyseenalaistuksia” ja kähmintöjä.  

Mutta teoria odottaa uutta tulemistaan, johon olen itse jo vähän alkukaavailujakin tehnyt. Mutta se onkin jo aivan toinen juttu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Erittäin mielenkiintoinen blogi ja toivottavasti kirjoittelet jotain aiheen ympäriltä vielä lisääkin!

Käyttäjän MikaKovin kuva
Mika Kovin

Kiitti vaan, enköhän jotain tule laittelemaan.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Mika: Olen pitkälti samaa mieltä siitä mitä kirjoituksessasi esität!

Kun nyt sinulla ilmeisesti on alan ymmärrystä, voitko verifioida seuraavassa puheenvuorossani esitettyjä perusväitteitä? :

http://stefantallqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/15...

Käyttäjän MikaKovin kuva
Mika Kovin

Kun tunnut olevan kiinnostunut aiheesta, niin vihjaan, että voisit tutustua minun näkemyksiini blogistani, joka löytyy esim Google-haulla 'kosmologia', otsikolla "3.Kosmologia". Siellä voi selailla 15 eri 'blogia' ko. asioista.

Käyttäjän MikaKovin kuva
Mika Kovin

Tällä hetkellä on jo blogien määrä kasvanut 18. Ja lisääkin on suunnitteilla. Tällä alalla on jatkuvasti runsauden pulaa, jos aikoo tyhjentävästi asioita käsitellä.
Tutkimukset laahaavat pahasti jäljessä aikatauluistaan ja ne uudet tulokset, joista puhuttiin 2015 tuleviksi antavat edelleen odottaa itseään, jos pidetään tavoitteena ratkaisevasti 'uusia ja merkitseviä tuloksia'.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Hyvä teksti!

Mietin, ja olen ennenkin miettinyt, olisiko ongelmaksi päässyt muodustumaan se sama institutionalismi joka johti edellisen vuosisadan alussa tieteen rakettimaiseen menestykseen? Kun ollaan jaettu professuriaatit ja kiinnitetty rahaa tutkimukseen ihmisille, niin sitä vissiin alkaa puolustamaan omaa reviiriään ja "älyllistä omaisuuttaan" yhä kärkkäämmin. Tarkoitan, että tieteen objektiivisuus on kärsinyt kolauksen kaikista sisäisistä varotoimenpiteistä huolimatta.

Verrataanpa vaikka Perelmania moniin muihin tiedemiehiin; hän ei anna "akateemisen vapauden" rajoittaa omaa julkaisutoimintaansa, hän ei myöskään pelkää tehdä virheitä ja korjata niitä myöhemmin (en sano että suhtautuisi niihin positiivisesti). Siksi tämä introvertti venäläinen on saanut kaivettua todistusaineistoa sieltä mistä muut eivät ole ymmärtäneet etsiä. Irrtoittautuminen akateemisista kahleista näyttää tuottavan tulosta.

Kaikki eivät suhtaudu rahaan yhtä huolettomasti kuin allekirjoittanut vesimies. Tieteen rahoittaminen voi sitoa sitä aloilleenkin, koska tuottavuus.

Käyttäjän MikaKovin kuva
Mika Kovin

Kiitos kommentista, joka tuo tähän aiheeseen uutta näköalaa ja tiedon etsinnän suuntaa. Palaan asiaan, kun olen sitä hieman katsastanut lisää.

Toimituksen poiminnat